Suomen ilmaston kausivaihtelut ovat aina olleet voimakkaita, ja viime vuosina säätilojen vaihtelu on korostunut entisestään. Syksyt ovat pidentyneet ja sademäärät loppuvuotta kohti kasvaneet. Toisaalta talvipakkaset voivat edelleen kiristyä hetkellisesti poikkeuksellisen koviksi, ja kesän hellejaksot ovat aiempaa pidempiä. Nämä ilmiöt vaikuttavat kiinteistöjen ilmanvaihtoon niin teknisen toimivuuden kuin energiankulutuksen kautta.

Sateiset ja lämpimät syksyt lisäävät rakennusten kosteusrasitusta

Lämpimän ja sateisen sään osuus loppuvuodesta on kasvanut. Syksy on siirtynyt pidemmälle, ja nollan tuntumassa sahaava keli jatkuu usein marras-joulukuulle. Tämä nostaa rakenteiden kosteusrasitusta ja korostaa toimivan ja jatkuvan ilmanvaihdon merkitystä, sillä ilmanvaihdon tehtävänä on siirtää ylimääräinen kosteus hallitusti ulos ennen kuin se tiivistyy.

Rakennusten ilmanvaihtojärjestelmien kannalta ilmankuivaus ja kosteuden poisto ovat aiempaa tärkeämmässä roolissa, sillä pitkään jatkuva korkea sisäilman kosteus lisää rakenteiden kosteusrasitusta. Pidentyneissä syksyissä korostuvat kolme tekijää: riittävä ilmanvaihdon määrä, toimiva lämmöntalteenotto (LTO) ja automaatio. Kosteuden hallinta hyötyy järjestelmistä, jotka reagoivat olosuhteisiin itse ilman jatkuvaa manuaalista säätöä.

Paukkupakkasilla ilmanvaihdon energiankulutus kasvaa

Kun säätila kääntyy kylmemmäksi ja pakkaset kiristyvät, myös ilmanvaihdon dynamiikka muuttuu. Lämpötilaero ulko- ja sisäilman välillä lisää ilmanvaihdon lämmitystarvetta, ja erityisesti tuloilmakoneiden kennostot ovat alttiita jäätymiselle.

Kylmä ulkoilma kiristää rakennusfysikaalisia paine-eroja, ja ilmanvaihdon tasapainottaminen on tällöin tärkeää. Poisto- ja tuloilmavirtojen tasapainoittamisella vältetään alipaineisuus, joka voisi imeä korvausilmaa rakenteiden kautta. Kun talvet leudontuvat rakenteiden luonnollinen kuivuminen pakkasilmalla heikkenee, mikä korostaa hallitun, jatkuvan ilmanvaihdon ja kosteudenhallinnan tarvetta.

Kesän hellejaksot lisäävät jäähdytyksen tarvetta

Kesäisin ilmanvaihdon ja jäähdytyksen roolit kytkeytyvät tiiviimmin toisiinsa. Kosteusolosuhteet voivat vaihdella rajusti: sisäilman suhteellinen kosteus voi helteellä ylittää 60 %, mikä lisää kosteus- ja homevaurioiden riskiä etenkin tiloissa, joissa jäähdytys poistaa lämpöä mutta ei kosteutta.

Hellejaksot kuormittavat kiinteistöjä myös käyttäjämäärän ja käyttöasteen kautta. Esimerkiksi toimistoissa ja liiketiloissa sisäinen lämpökuorma syntyy paitsi ulkoilmasta myös valaistuksesta, laitteista ja ihmisistä. 

Ilmanvaihto voi tukea jäähdytystä etenkin yöaikaan, jolloin ulkoilma on sisäilmaa viileämpää ja järjestelmä voi siirtää lämpökuormaa pois rakenteista. Tätä voidaan hyödyntää automaation tai ohjatun yöjäähdytyksen kautta, mutta ratkaisu edellyttää toimivaa säätöä ja tarkoituksenmukaista ilmanvaihtokapasiteettia.

Ilmanvaihdon huolto on investointi, joka maksaa itsensä takaisin energiansäästönä ja riskien pienentymisenä

Muuttuvat sääolot vaikuttavat siihen, mihin ilmanvaihdon energiankulutus ja ylläpitotarpeet painottuvat eri vuodenaikoina. Kostea syksy lisää kosteudenhallinnan tarvetta, paukkupakkaset nostavat lämmitysenergian kulutusta ja hellejaksot kuormittavat jäähdytystä. Yhteistä näille kaikille on se, että ilmanvaihdon automaatio, säätö ja huolto korostuvat. Kosteusvauriot, sisäilmaongelmat tai jäähdytys- ja lämmitysjärjestelmien ylikuormitus voivat muodostua huomattavasti kalliimmiksi kuin varsinainen ylläpito. Ilmastonmuutoksen myötä kosteusrasitus ja säätilojen vaihtelu korostuvat entisestään, mikä lisää tarvetta modernille, energiatehokkaalle ja sääolosuhteisiin mukautuvalle ilmanvaihdolle.